sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Tehtävä 3: Piip piip piip...

"12,80, kiitos."

Mitähän tuokin tuossa virnuili. Yritti varmaan keksiä jotain hauskaa läppää. Niin, minunhan on pakko pitää kaikkea hauskana. Eihän tästä muuten mitään tule. Sanomista vaan kun en hymyile. Olihan joku joskus valittanut siitäkin, kun hymyilin liikaa. Mitähän nuo oikeasti haluaa, hymyillä vai eikö hymyillä. No, yritän vaan olla ystävällinen, jos ei joku minua sellaisena huoli, niin omapa on ongelmansa.

"Kiitos hei."

Kovin moni ei sano hyvästejä. Tai no, eihän nuo mitään varsinaisia hyvästejä ole, se on vain tapa, joillekin. Jotkut eivät tosin edes tervehdi, niille näytän vain nyrpeää naamaa. Niin, onhan se vaikeaa sanoa moi tuntemattomalle ihmisille. Herranjestas siinähän voisi joku saada jopa hyvän mielen! Onneksi on niitäkin ihmisiä jotka tervehtivät oikein ystävällisesti. Näille ihmisauringoille olen parhaimmillani ja saatan jopa antaa pussin ilmaiseksi. Niin, se helvetin 15 sentin pussi.

"Olisiko henkilöllisyystodistusta?"

Aina niillä on jotain valittamisen aihetta. Milloin on tavara loppu, milloin ei tavaraa löydy, kauppa on liian iso, hyllyvälit ovat liian pienet, kassoja on liian vähän, jonot kulkee hitaasti, kortit ei toimi JA NIIN EDELLEEN, lista on loputon. Olisivat onnellisia kun on mahdollisuus ruokaan ja puhtaaseen veteen. Mutta ei, halutaan aina vaan lisää, enemmän kuin tarvitaan, kaikkea turhaa. Ja sitten valitetaan kun loppusumma on liian suuri. Niin, miksiköhän.

"Hei vaan."
 
Paskinta läppää on sellainen, kun joku sanoo "näytit niin yksinäiseltä niin me tullaan piristämään sua". Älkää tulko, haluan olla yksin ja omissa ajatuksissani. Ei kiinnosta näytänkö yksinäiseltä, koska en ole eikä se edes sinulle kuulu. Mitähän ne muutenkaan urkkivat ihmisten asioita. Kerrankin joku muka-hauska pappa luuli kaulassa olevaa luomeani fritsuksi ja uskalsi vielä huomauttaa siitä. Se pappa ei saanut hymyä eikä ilmaista pussia.

"Anteeksi, kuinka monta pussia otitte?"

Nämä on taas niitä hetkiä kun mietin, miksi edes olen täällä.

8 kommenttia:

  1. Kiinnostava kassaneiti!
    Tässä kysymyksiä:
    Onko päähenkilö työskennellyt kauan kassalla?
    Minkä ikäinen päähenkilö on?
    Suunnitteleeko päähenkilö työpaikan vaihtoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekstistä selvisi ehkä vähän liiankin hyvin paikka ja tapahtuma...

      Päähenkilö on ollut töissä kaupan kassalla jo useamman vuoden, 2-3 vuotta. Hän on 23-vuotias ja haluaisi vaihtaa työpaikkaa, mutta ei nykyisen rahallisen tilanteensa vuoksi kykene siihen.

      Poista
  2. Onko henkilöllä hyvä vai huono päivä?
    Onko hän katkera?
    Missä tapahtuu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päähenkilöllä on huono päivä, jolloin kaikki ottaa päähän. Hän on katkera siitä, että ei pysty vaihtamaan työpaikkaa, vaikka kovin haluaisi. Päähenkilö on tarinassa töissä (kassalla, obviously) ja yrittää esittää iloista, mutta sisimmässään miettii kaikkea kurjaa. Hän hoitaa kuitenkin työnsä ja yrittää jaksaa, kunnes löytää toisen työpaikan.

      Poista
  3. Miten päähenkilö on päätynyt kassalle töihin?
    Mitä päähenkilö tekisi mielummin työkseen?
    Miten hän tulee toimeen työkavereiden kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PH on päässyt aluksi "suhteiden" avulla töihin. Hän tekisi mielummin työkseen jotain sellaista, jossa saisi olla yksin, hän ei siis pidä ihmiskontakteista. Hän tulee toimeen työkavereiden kanssa, mutta ehkä teeskentelee hieman.

      Poista
  4. Miksi se antaa niitä ilmaisia pusseja, vaikka se ärsyttää päähenkilöä?
    Mitkä työvuorot on päähenkilön mielestä parhaita?
    Missä kaupassa se on töissä?

    ps. tosi hyvä teksti, tykkäsin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PH antaa pusseja ilmaiseksi, koska ei jaksa enää välittää. Hän ei näe pusseilla suurta arvoa, joten miksi ottaa niistä hinta, varsinkin jos asiakas on mukava. PH:n mielestä parhaita vuoroja ovat aamuvuorot, koska silloin ei ole paljon asiakkaita ja ruuhkaa. PH on töissä hypermarketissa, jossa käy tuhansia ihmisiä päivittäin.

      Poista