Tehtävä 2: Sanoja sanoja

Istun Kokemäenjoen rannalla, katselen kaupungin valoja. Taivas on jo muuttunut oranssiksi, aurinko laskee. Mietin, miksen tehnyt aiemmin jotain toisin. Olisinko voinut estää sen, mitä tapahtui? Olen aina ajatellut, että kaikelle on tarkoituksensa, mutta oliko tämän tarkoitus tapahtua? Ehkä olikin, ehkä tämäkin kokemus vahvistaa minua, mutta tällä hetkellä en tunne oloani vahvaksi. Mieleni tekisi vain huutaa ja raivota maailmalle, mutta en tee sitä. Sen sijaan kaivan laukustani päärynän ja puraisen palasen. Ehkä tämä helpottaa, ajattelen.
Muistelen sitä maaliskuista kylmää iltaa Hämeenlinnassa. Makailimme sohvalla ja katselimme televisiosta The Voice of Finlandia. Silitin hellästi hiuksiasi, kunnes pitkän hiljaisuuden jälkeen nousit ylös ja kävelit ulos huoneesta sanomatta sanaakaan. En kuitenkaan halunnut tunkeilla ja kysyä mihin menet, tiesin ettet pidä siitä. Kun televisiosta alkoi Erinin kappale "Vanha nainen hunningolla" havahduin siihen, ettet ollut vieläkään palannut. Päätin lähteä katsomaan missä viivyit. Koputin vessan oveen ja huomasin sen olevan auki. Kurkkasin sisään ja näin sinut lattialla, kädet veressä.

Sinut vietiin Kehrääjänkujan sairaalaan. Kerroin että olet 25-vuotias, ammatiltasi maalari ja sinulla on todettu masennus, johon söit lääkkeitä. Lääkärit kyselivät myös paljon muuta ja vastasin heille parhaani mukaan. Kaikesta yrityksestä huolimatta et selvinnyt. Siitä hetkestä lähtien, kun sain kuulla poismenostasi, olen vain miettinyt, olisinko voinut estää tämän. Olisiko minun pitänyt tehdä jotain toisin. En usko koskaan saavani vastauksia kysymyksiini.

Mutta yksi asia on varma; rakastin sinua yli kaiken ja sinä jätit minut. Sitä, rakkaani, et saa ikinä anteeksi.