Kirjoittaminen. Se ei ikinä ole ollut intohimoni. Joskus kirjoitin päiväkirjaa, mutta sekään ei ikinä tullut täyteen. Sain päiväkirjani vuonna 1996, eikä sen kaikki sivut ole vieläkään käytettyjä. Kirjoitin sitä noin 10 vuotta, jonka jälkeen lopetin. En muista enää miksi. Ehkä turhauduin tai ahdistuin, koska ajatus siitä, että pääni sisäiset jutut ovat jossain konkreettisella paperilla, jonka kaikki voivat lukea, oli jotenkin pelottavaa. En halua päästää ihmisiä pääni sisään, miksi siis antaisin heille edes mahdollisuuden siihen kirjoittamalla ajatukseni paperille. Tästä huolimatta en ole tuhonnut päiväkirjaani ja sen lukeminen tuo paljon muistoja. Ehkä joskus jatkan sen kirjoittamista.
Miksi minusta tuli tällainen kirjoittaja, kuin nyt olen? Ala-asteella ja yläasteella aina kirjoitettiin aineita ja analyysejä. Vihasin sitä. Nykyään analyysit ovat niitä helpoimpia tekstejä kirjoittaa. Ehkä olenkin kehittynyt, toisaalta taas en. Kirjoittamisen aloittaminen on aina vaikeaa. Pitää miettiä, mikä on se ensimmäinen lause, jolla aloitan tämän esseen? Se ensimmäinen lause, joka saa lukijan haluamaan vain lisää. Se on se vaikein kohta, joka kestää.
En ole ikinä lukenut paljoakaan kirjoja. Sarjakuvia kylläkin, mutten laske niitä kirjoiksi. Darren Shanin vampyyrikirjoja luin joskus, mutta sekin jäi, kun huomasin kirjasarjan muuttuvan huonompaan suuntaan uusien kirjojen myötä. Harry Potter kirjoja luin vain siksi, koska muutkin lukivat. Sain luettua kaksi ensimmäistä kirjaa, se riitti minulle. Viimeisin kirja, jonka olen ostanut ihan omaksi ja lukenut kokonaan, on Elina Tiilikan Punainen mekko. Tykkään kirjoista, jotka kertovat jostain mikä on oikeasti tapahtunut. Kirjoista, joiden päähenkilöt ovat niitä ihan tavallisia tyyppejä.
#SPOILER#
Tiilikan kirja oli muuten hyvää luettavaa, mutta kun lopussa tuli kohta, jossa päähenkilö tappaa kissansa, päätin etten pidäkään kirjasta. Se oli liikaa. Luin kuitenkin kirjan loppuun, mutta myin sen samantien pois enkä aio lukea sitä uudelleen.
#/SPOILER#
Parasta kirjoittamisessa on se, kun saa kirjoittaa ihan mitä vaan mieleen tulee, kuten nyt. En mieti mitä kirjoitan, vaan kirjoitan kaiken mitä tällä hetkellä mielessä liikkuu. Sormet vain liikkuvat näppäimistöllä ja tekstiä tulee. Se on hienoa. Tämä on se syy, miksi pidän blogien kirjoittamisesta ja se syy, miksi päätin tulla tälle kurssille, vaikkakin myöhässä. Ehkä tämä kurssi auttaa minua oppimaan lisää kirjoittamisesta eikä niiden esseiden aloittaminen kestä enää niin kauaa.
Hyvä teksti sun kirjottamisestas. :9 Mäkin tykkään kirjottaa vaan silleen et sormet vilisee ja pää tulee peräs. :D
VastaaPoistaMusta tuntuu, että päiväkirjan kirjottaminen on yks vaikeimmista kirjottamisen lajeista. Se meinaa jää aina. D:
Uskon myös, että alottamisesta tulee helpompaa vielä. Itse olen ohittanut tän ongelman sillä, etten koskaan aloita kirjottamista "alusta".
Tervetuloa meen ryhmään! :)
Selkeää tekstiä kirjoittamisestasi!
VastaaPoistaMukavaa, että päätit tulla vielä kurssille, hyvin ehdit mukaan.
Suosittelisin tuon perusteella mitä kirjoitit lukutottumuksistasi niin joko Tove Janssonin kesäkirjaa tai Peter Franzenin Tumman veden päällä.
Mä pidin kakarana päiväkirjaa, mut en kirjottanu siihen vaan piirsin, koska se kirjottaminen oli niin tuskaa. Joskus teininä angstasin parin sivun verran, mut seuraavana päivänä/vuonna revein ne sivut ku huomasin et ne oli ihan karmeita. :'D
VastaaPoistaMä oon kans lukenu Tiilikan kirjan, ja itse asias taitaa olla jossain kirjahyllyn syövereissä. Häröintä siinä musta oli se, et se on Lepan kaveri ja oon Lepaa seurannu ties kuinka kauan ja nähny pariin otteeseen; haen tässä siis sitä et se ei ole vaan minkään kaukainen kirjailija kaukaisesta maasta, vaan ihan oikee ihminen.
Eiköhän se kirjottelu helpotu ku tulee vähä rutiinii siihe mausteeks. :)
Joskus kun olen jälkeenpäin lukenut sitä vanhaa päiväkirjaani niin on ollut facepalmit lähellä. :D Sellasta tekstiä tullut että huhhuh. Ehkä se on jotenkin terapeuttista silti kirjoittaa mitä vaan tulee mieleen.
VastaaPoistaAattelinkin tuon Tove Janssonin kirjan lukea, sivuja ei ole liikaa meikäläiselle ja Jansson on kuitenkin tuttu kirjailija. Saa nähdä minkä kirjoista valitsen. :)
Olen kans ite lukenut Lepan blogia ja on tosiaan hauska huomata, että kirjan kirjoittaja on ihan normi tyyppi. Tiilikka on kaiken lukemani perusteella kokenut aika paljon, mutta ihan normi tyyppi sekin on, ja se on just mahtavaa. :)